”Kerro että osaat auttaa” : 9–14-vuotiaiden ajatuksia verkkohäirintään puuttumisesta

Verkkohäirintää on ollut olemassa jo pitkään monissa eri muodoissa, ja se kehittyy ja sopeutuu eri toimintaympäristöihin jatkuvasti. Verkkohäirinnän yleisimmät muodot ovat kiusaaminen sekä seksuaalinen häirintä ja ahdistelu, joita voi tapahtua kaikkialla, missä ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Se on ajasta ja paikasta riippumatonta, sen osapuolet voivat olla toisilleen tuntemattomia, ja se voi levitä nopeasti. Ongelman laajuuden ja monimuotoisuuden lisäksi siihen puuttumista haastaa myös se, että lapset eivät aina luota aikuisten taitoihin ja kykyihin auttaa, mikä johtaa avun pyytämisen kynnyksen nousuun. Onkin ymmärrettävää, että puuttuminen voi joskus olla hyvinkin haastavaa, mutta samalla nämä ovat juuri niitä syitä, miksi ongelman ratkaisuun tarvitaan toimivia keinoja. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, mutta myös kvantitatiivisella datalla oli oleellinen merkitys. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Sua varten Somessa -hankkeen kanssa, ja tutkimusdataa kerättiin hankkeen sosiaalisessa mediassa julkaistun verkkokyselyn kautta. Tarkoituksena oli selvittää 9–14-vuotiaiden kokemuksia verkkohäirinnästä ja puuttumistilanteista sekä lasten ajatuksia siitä, kuinka toimiviksi ja turvallisiksi he kokevat kyseiset puuttumisen keinot. Tavoitteena oli tuottaa opinnäytetyön avulla tietoa siitä, miten lapset itse kokevat puuttumistilanteet ja miten niitä olisi parannettava. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monet aikuiset suhtautuvat verkkomaailmaan edelleen hyvin epäröivästi ja monilta puuttuu tietoa verkkohäirintään puuttumisesta. Puuttuminen oli paikoin hyvin puutteellista ja johti joskus myös lasten olon pahenemiseen. Lapsia syyllistetään edelleen varomattomuudesta ja rangaistaan heidän kokemastaan verkkohäirinnästä, mikä saa lapset vaikenemaan ilmiöstä, mikä tekee tunnistamisen ja puuttumisen entistä vaikeammaksi. Lapset tekivät monia ehdotuksia puuttumisen kehittämiseksi, ja vastauksissa korostui etenkin tarve dialogisuudelle ja yhteistyölle. Lapset muistuttivat myös siitä, että aikuisilla tulisi olla enemmän ajankohtaista ja oikeaa tietoa verkkomaailmasta ja sen vaaroista. Tuloksia voidaan hyödyntää puuttumiskeinojen kehittämisessä sekä aikuisten kouluttamisessa siitä, miten lasta voi auttaa verkkohäirintätilanteissa.The most common forms of online harassment are online bullying and online sexual harassment, which can take place anywhere where people are in contact with each other. Its parties may be complete strangers and it can spread rapidly through the internet. At the same time, children often do not trust the abilities and skills of adults to help. It can therefore understandably be sometimes hard to manage or stop, and that is exactly why effective ways to tackle this issue are needed. The purpose of this thesis was to study 9–14-year-old children's experiences with online harassment, intervention situations, and their thoughts on how effective these means of intervention are. The goal of this thesis was to produce information about how means of intervention should be improved to be the more pleasant and helpful. This thesis was conducted as a qualitative study in cooperation with Sua varten Somessa (For you in social media) -project, and the data was gathered using an online survey. The results of this thesis show that unfortunately adults often lack knowledge and correct information about the online world and how to intervene in online harassment. Children brought up many suggestions for improving intervention and reminded of the need for adults to better educate themselves on these topics. The results of this thesis can be utilised to help develop means of intervention and to educate adults on how to help children in online harassment situations